Meistä

ravintolatoimintaa Helsingissä kalliossa jo vuodesta 1940

Ravintola Oiva on yksityisomisteinen, vuonna 1940 perustettu helsinkiläinen ravintola, joka yhdistää perinteisen stadilaisen ravintolakulttuurin nykyaikaiseen makuun ja tunnelmaan. Oiva on paikka, jossa ihmiset, ruoka ja yhdessäolo ovat kaiken keskiössä – arkisin palkittuna lounasravintolana, iltaisin rennon kortteliravintolan hengessä ja viikonloppuisin maittavan brunssin merkeissä.

Tällä sivulla on esitelty Ravintola Oivan historiaa Kari Kinoksen ja Kirsti Koivulaakson sekä Johanna Rönkön kertomana.

OIVAN ARVOT

Oivan toimintaa ohjaavat arvot rentous, ihmiset, vastuullisuus ja yrittäjyys, jotka näkyvät päivittäisessä tekemisessä, asiakaskohtaamisissa ja pitkäjänteisessä kehitystyössä.

Rentous
Rentous näkyy Oivassa aitona ja mutkattomana tunnelmana. Meille tullaan viihtymään, ei suorittamaan. Haluamme, että jokainen tuntee olonsa tervetulleeksi juuri sellaisena kuin on.

Ihmisyys
Ihmisyys on Oivan sydän. Välitämme aidosti henkilökunnastamme, asiakkaistamme ja yhteisöstämme. Uskomme, että hyvä palvelu ja hyvä mieli syntyvät kohtaamisista.

Vastuullisuus
Vastuullisuus ohjaa valintojamme joka päivä, keittiöstä hankintoihin ja yhteistyöhön paikallisten toimijoiden kanssa. Toimimme kestävämmin, jotta Oiva säilyy oivallisena paikkana meille kaikille myös tulevaisuudessa.

Yrittäjyys
Yrittäjyys on osa Oivan identiteettiä, jo vuodesta 1940 asti. Yrittäjyys on rohkeutta kehittää ja kokeilla uutta, säilyttäen silti Oivan perinteet ja stadilaisen sielun.

Puu-Oiva perustetaan

Oivan historia ulottuu oikeastaan vuoteen 1934, jolloin Puu-Oiva perustettiin Porthaninkadulle nykyistä Ravintola Oivaa ylempänä sijainneeseen puutaloon. Puu-Oivan perusti herra J.A. Koivulaakso, joka oli aiemmin pitänyt työpaikkaruokalaa Sörnäisissä.

Ravintola Oiva syntyy

Ravintola Oiva syntyi vuonna 1940, kun Porthaninkadun ja III-linjan kulmaan kohosi uusi kivitalo. Huoneisto olikin alkujaan suunniteltu juuri ravintolaksi toisin kuin vastapäätä Oivaa sijainnut ravintola Klaava, jonka huoneisto oli alun perin tarkoitettu autokaupaksi.

Herra Koivulaakso sai työpaikallaan vuonna 1955 sydänkohtauksen, johon hän menehtyi. Koivulaakson leski myi Oivan Sakari Ruotsalaiselle ja hänen vaimolleen, jotka olivat työskennelleet jo aiemmin Oivassa.

Oiva muuttuu KALLION OIVA Bistroksi

1960-luvun puolessavälissä Oiva siirtyi Hildenin leipomoiden omistukseen. Niin sanotuilla viinioikeuksilla toiminut Oiva vaihtoi 1967 nimeä, ja nimeksi tuli Kallion Oiva Bistro. Kansan suussa puhuttiin pelkkänä Bistrona. Pian sen jälkeen ravintolalle myönnettiin A-oikeudet.

Bistron liikeideana näihin aikoihin oli toimia sekä ruoka- että seurusteluravintolana, tanssia unohtamatta. Bistron erikoisuus oli ns. seisova paistipöytä, josta sai hakea erilaisia lihoja mielin määrin. Lihoja leikkasi ravintolan päällikkö Hjördis Sundvall, joka oli erittäin pidetty asiakkaiden keskuudessa. Hän oli myöskin töissä lähes aina, aamusta iltaan.

Tansseja pidettiin sekä keskiviikkona että lauantaina, ja muulloinkin asiakkaiden viihtyvyydestä huolehdittiin elävän musiikin avulla. Pidettyjä pianisteja olivat vanha rouva, jota kutsuttiin Teppanaksi ja Asser Fagerström. Fagerströmin trio huolehti myös useimmiten tanssimusiikista.

Elokuun 10. päivä 1971 oli merkittävä niin suomalaiselle urheilulle kuin myös ravintola Bistrolle. Helsingissä avattiin Olympiastadionilla yleisurheilun EM-kisat, ja avajaispäivänä Juha Väätäinen voitti 10 000 metrin juoksun. Samana päivänä avattiin ravintolaaan laajennus "Bistron baari" tilaan, jossa aikaisemmin oli toiminut Karjakunnan lihakauppa. Lisätila olikin tarpeen, sillä ravintolan suosio oli voimakkaassa nousussa, ja varsinkin viikonloppuisin ovella oli jonoja.

Kauppaneuvos Heikki Hildenin kuoltua 1974 Kallion Oiva Bistro siirtyi ensin Fazer Oy:n tytäryhtiölle Cofalle ja pian sen jälkeen Fazerin ja sveitsiläisen Nestlén perustamalle yhteisyritykselle nimeltään GO INN. Toiminta jatkui lähes samanlaisena aina vuoteen 1977, jolloin ilmoitettiin henkilökunnalle, että Kallion Oiva Bistro laitetaan remonttiin ja liikeideaa muutetaan siten, että pöytiin tarjoilu lopetetaan ja ruuan painopiste siirretään pitsoihin ja lounasruokaan.

Asiakaskunta ei pitänyt muutoksesta lainkaan ja se aloittikin kampanjan vanhan tyylin säilyttämiseksi. Asiasta saatiin innostumaan myös Ilta-Sanomat, jonka sivuilla asiakkaat toivat ilmi mielipiteitään. Protestointi ei kuitenkaan auttanut, vaan remontti aloitettiin.

Remontti alkoi huhtikuun viimeisenä maanantaina 1977, mutta ravintola suljettiin jo edellisenä perjantaina, sillä HRHL:n lakko alkoi silloin. Lakko kesti aina toukokuun toiselle viikolle asti, mutta Bistron remontti aina heinäkuun seitsemänteen päivään saakka.

Uusitusta ravintolasta tulikin heti menestys. Vanhat kanta-asiakkaat unohtivat protestointinsa ja kävivät, mikäli mahdollista, entistä useimmin uusituissa tiloissa. Uutta asiakaskuntaakin ilmestyi kosolti, eikä pienimpänä syynä ollut se, että hinnat laskivat melkoisesti, kun tarjoiluprosentti itsepalvelun myötä poistui.

Uusittu Kallion Oiva Bistro poikkesi huomattavasti vanhasta. Salin jatkoksi tuli avokeittiö, jossa oli tiilinen pitsauuni, jonka tuotteet saivat suuren suosion niin, että niitä noudettiin koteihin ja erilaisiin tilaisuuksiin ympäri Helsinkiä. Keskelle ravintolasalia rakennettiin anniskelutiski, josta haettiin niin juomat kuin lounasruuatkin. Bistron lounas olikin koko Kallion suosituin, ja joka päivä oli jono kassalta aina eteiseen saakka.

Bistron baari muutettiin pubiksi, ja siinä yhteydessä alkoi myös darts-toiminta. Asiakkaat perustivat tikkaseuran Galliolaiset, jonka logossa Asterix-sarjakuvakirjoista tuttu Obelix kantoi hiidenkiven sijasta olkapäällään tikkaa. Galliolaiset menestyivät alkuun erittäin hyvin, mutta myöhemmin toiminta hiipui. Sen jälkeen tikkaperinnettä Oivassa jatkoi Sörkan Tikka.

Remontin jälkeinen aika muodostuikin Kallion Oiva Bistron kulta-ajaksi. Voidaan hyvin sanoa, että se oli yksi Helsingin suosituimmista ravintoloista. Käyttöaste oli todella korkea, asiakkaita riitti aamusta iltaan, varsinkin sen jälkeen kun ravintola 1982 oli siirtynyt Kantaravintoloiden omistukseen, ja aukioloajat olivat päivittäin aamu yhdeksästä yhteen yöllä. Bistro ei ollut yksinomaan kalliolaisten olohuone, vaan asiakkaita kävi ympäri pääkaupunkiseudun. Varsinkin metron avauduttua Itä- Helsingistä kävi paljon asiakkaita. Myöskin asiakkaiden yhteiskunnallinen kirjo oli laaja. Jo seitsemänkymmentäluvulla ravintolassa kävi vuorineuvosten ja yliopiston professoreiden lisäksi teatteriväkeä ja urheilijoita. Kuitenkin tavallinen työväki ja opiskelijat olivat ne, jotka muodostivat ns. kantajengin.

Kulta-aikaa kesti aina 1990-luvun syvän laman alkuun asti. Silloin alkava lama ja samanaikainen anniskelulupien saannin radikaali vapautuminen olivat kova isku ravintolan menestykselle.

Bistro palaa Oivaksi

Vuoden 2006 iso remontti palautti ravintolalle sen alkuperäisen nimen, Oiva. Suosio kasvoi entisestään, ja vuonna 2011 ravintola siirtyi ravintolapäällikkö Johanna Rönkön ja hänen puolisonsa omistukseen.

Vuodesta 2012 lähtien Oivassa on taas tarjottu klassista suomalaista ruokaa: arkisin buffetlounasta, viikonloppuisin noutopöytäbrunssia ja vuodesta 2016 myös à la carte -listaa. Lounas ja brunssi on äänestetty useasti kaupungin – ja jopa koko Suomen – parhaaksi. Karaoke on soinut viikonloppuisin jo vuodesta 1991.

UUsI aikakausi

Kesällä 2025 Oivassa tehtiin laaja remontti. Lattian alta paljastui Uusi Suomi -lehti vuodelta 1939. Uutisaiheet olivat tulloin täysin samat kuin tänä päivänä, sodan uhka.  Lattian alta löytyi myös ja kokonainen Pöytäviinapullo, tyhjänä tosin – ainutlaatuinen pala ravintolan historiaa.

Uudistettu Oiva sai asiakkailta yksimielisesti kiitosta, ja sloganimme ”Kunnioitamme perinteitä, mutta elämme tässä päivässä” toteutui uudessa ilmeessä. Marraskuussa 2025 Avecmedia otsikoi: ”Johanna Rönkkö muutti Kallion ikiaikaisen Oivan menestyväksi ruokaravintolaksi.”

Tänään Oiva tarjoaa arkisin buffetlounaan, viikonloppuisin brunssin ja iltaisin à la cartea.

Perjantai- ja lauantai-iltaisin lauletaan yhä karaokea – kuten on tehty jo yli 30 vuoden ajan.

VASTUULLISUUS

Oiva & STF: Kohti vastuullisempaa kortteliravintolaa

Ravintola Oiva on sitoutunut kehittämään toimintaansa entistä kestävämmäksi ja läpinäkyvämmäksi. Olemme parhaillaan matkalla kohti Sustainable Travel Finland (STF) -merkkiä, joka on Visit Finlandin myöntämä tunnustus vastuullisesti toimiville matkailu- ja ravintola-alan yrityksille. STF-ohjelmaan osallistuminen edellyttää konkreettisia tekoja muun muassa ympäristövastuun, henkilöstön hyvinvoinnin, paikallisuuden ja asiakasviestinnän osa-alueilla. Näitä kehitystoimia toteutamme parhaillaan vaiheittain.

Haluamme säilyttää Oivan perinteet tuleville sukupolville, kehittämällä ravintolaa kestävällä tavalla ilman että sen lämminhenkinen tunnelma katoaa. Oivalle STF-merkki merkitsee ennen kaikkea sitoutumista jatkuvaan parantamiseen: seuraamme ja kehitämme vastuullisuuden konkreettisia osa-alueita, kuten ruokahävikin vähentämistä, energian käytön hallintaa, asiakastyytyväisyyttä sekä henkilöstön hyvinvointia. Samalla olemme aloittaneet valmistelut myös Biosphere-sertifikaattia varten, mikä vahvistaa tavoitettamme toimia kestävämmin ja läpinäkyvämmin.

Lisätietoa merkistä löydät VisitFinlandin STF-sivulta.

Merkki edellyttää Ravintola Oivalta muun muassa:

• Vastuullisuuden integroimista päivittäiseen toimintaan: esimerkiksi ruokahävikin vähentämistä, lajittelukäytäntöjen kehittämistä ja energiankulutuksen seurantaa
• Jatkuvaa kehitystyötä, kuten sähkösopimuksen kilpailuttamista uusiutuvan energian osalta ja hankintojen tarkastelua ympäristövastuullisuuden näkökulmasta
• Henkilöstön kouluttamista ja sitouttamista kestävän kehityksen käytäntöihin osana perehdytystä ja henkilöstöpalavereita

Matka kohti kestävää ravintolatoimintaa ei tapahdu hetkessä mutta se on osa Oivan arkea, jossa jokainen teko vie meitä kohti vihreämpää ja vastuullisempaa tulevaisuutta.



Ravintola Oiva on Biosphere-sertifioitu

Ravintola Oivalle on myönnetty kansainvälinen Biosphere-sertifikaatti tunnustuksena pitkäjänteisestä työstämme vastuullisuuden ja kestävän kehityksen edistämiseksi. Sertifikaatti perustuu YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin (SDG) ja Agenda 2030 -toimintaohjelmaan.

Biosphere-sertifikaatti ei ole meille päätepiste, vaan osa jatkuvaa kehitystyötä. Sitoudumme parantamaan toimintaamme jatkuvasti ja asetamme selkeitä tavoitteita vastuullisuuden edistämiseksi niin lyhyellä kuin pitkällä aikavälillä.